Saana – loputon tunturi

5.49












"Isi, tää tunturihan on loputon" huusi muuan pikkupoika muutaman kymmenen metrin perässä etenevälle isälleen.


Ja tottahan se oli. Monet kerrat saattoi kuvitella olevansa jo huipulla vain huomatakseen, että tämänkin nyppylän jälkeen tulee seuraava nyppylä, jonka jälkeen tulee seuraava nyppylä ja matka vaan jatkuu. Tämä tuntui melkein huijaukselta.



Tää tunturihan on loputon!

Saanan korkein kohta kohoaa 1029 metrin korkeuteen ja matkaa oli suuntaansa nelisen kilometriä. Ei siis matka eikä mikään, vaikka nämä valehuiput saivat sen hetkittäin pikkupojan sanoin loputtomalta tuntumaan. Olimme lähtenet matkaan aamu yhdeksän jälkeen ja saavuimme alas puolenpäivän paremmalta puolin. Huiputtaminen siis vei meiltä kolmisen tuntia edestakaisin ja se sisälsi monia valokuvaustaukoja.

Olimme saapuneet käsivarteen, Kilpisjärvelle, edeltävänä iltana kymmenen maissa, reilun viikon mittaiselta roadtripiltä Norjan Lofooteilta. Fiilistelin asuntoautossamme tunturin maisemia Instagramin Saana-hashtagien alta, ja ihmettelin kuva toisensa perään huikeita hyppykuvia tunturilta. Syykin selvisi: puolimatkasta löytyi nimittäin trampoliini sitä varten rakennetulta puiselta tasolta, jota ei vaan yksinkertaisesti voinut ohittaa ilman kuvaamista.








Puolimatkasta löytyi nimittäin trampoliini!

Aina viime kesään asti Saanan huiputusta oli helpotettu puisilla portailla, jotka oletettavasti kulkivat trampoliinille asti. Portaat olivat kuitenkin purettu viime vuonna turvallisuussyihin perustuen eikä uusiin vielä oltu saatu rahoitusta. Matka sujui kuitenkin muitta mutkitta ilman portaitakin – emme oikeastaan edes kaivanneet niitä. Osasyynä oli varmasti Lofoottien hurjatkin nousut huipuille (näistä myöhemmin lisää).

Mitä ylemmäs kipusimme, sitä enemmän ilma viileni. Kun huiput eivät enää suojanneet meitä tuulelta, t-paidan kaveriksi kaivoime repusta kuoritakit pitämään puhurin loitommalla ihoiltamme. Näinä superhelleaikoina tämä vaatetus riitti hyvin, vaikka hyiseltä hetkittäin tuntuikin. Olin nimittäin lukenut jostain blogista, ettei edes lämpökerrasto ollut riittänyt pitämään lämpimänä Saanan huipun viileältä henkäilyltä.










Sain tästä oikeastaan varsinaisen päähänpinttymän, kun ymmärsin, että reittimme Norjasta takaisin Turkuun kulkisi Kilpisjärven kautta. Ja kyllä se reissuumme mahtui oikein hyvin, vaikka juuri tähän aamuun ukkosta ja sadetta yritti lupailla, vaan silti säästi meidät siltä.

Mutta mitä Saanaan ja sen maisemiin tulee, sanoisin, että tämä on varsinainen Suomi-klassikko. Saana on upea kokonaisuus, jolla on upea historia ja tarina. Jos liikut käsivarressa, sanoisin, että sijoita Saanan huiputtamiseen ne kolme tai neljä tuntia. Siinä on sitä fiilistä. Et tule pettymään.




You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Kiivettiin tuonne kirjan mukaan päivä ennen teitä ja vitsit mitä hyppykuvia sieltä sai! :D Olin kolmisen vuotta sitten Saanan huipulla ekaa kertaa ja silloin ei mitään trampoliinia näkynyt..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava idea se trampoliini! Harmillisesti meille osui vähän harmaampi päivä, mutta etenkin boomerang-videosta tuli superhauska. :) Ja tosi kivoja noi teidän Saana-kuvat!

      Poista