Oli aika juhlia Varpublogien ensimmäisiä synttäreitä. Suuri merkkipäivä vaati tietysti veroisensa juhlat ja niitä vietettiin tietenkin upean blogigaalan merkeissä Turun keskustassa Pimiö Loungen tunnelmallisissa tiloissa.

Oma taipaleeni Varpublogeissa ei ole vielä aivan yhtä pitkä, mutta se on jo ehtinyt antamaan hirmuisen paljon. Ensimmäistä kertaa pääsin tapaamaan kollegat Varpupäivässä. Sen jälkeen olemme ehtineet viettää pikkujouluja ja käydä vierailemassa useassa yrityksessä.

Varpublogit on siis nuori ja innokas varsinaissuomalainen blogiyhteisö, jossa paikallisuus on tärkeänä osana kaikelle tekemiselle. Blogeja löytyy niin lifestylestä urheiluun, kulttuurista hyvinvointiin ja perhearkeen. Kannattaa tutustua!

On vaikea selittää, miten upea yhteishenki ja tuki Varpublogeissa on tai että miten ihania hetkiä olemme ehtineet jo keskenämme viettämään. Ehdoton aitous ja vilpittömyys ovat tämän blogiyhteisön vahvuuksia.

Itse olen tässä ajassa ehtinyt liittyä Varpublogien hallitukseen ja tapahtumasuunnittelu- sekä sisällöntuotantotiimiin. Ja ai että, miten kivaa sekin on ollut!

Yhteistyössä Ekokauneushoitola Karoliina K.



Silitän poskipäitäni, ihailen peilistä silkkisen tuntuisia kasvojani ja sivelen niitä vielä hieman lisää. "Mun iho ei ole koskaan tuntunut tältä!" hihkun ekokosmetologi Karoliina Käyhkö-Leppäselle.  Olen juuri ollut muutaman tunnin "taivaallisen ihana" Ayurveda -hoidossa ja kerta kaikkiaan taivaallisen ihanaa se olikin.

Tutustuin puolisen vuotta sitten luonnonkosmetiikkaan ja siitä lähtien olenkin ollut hivenen tietoisempi kosmetiikan kuluttaja. En enää halunnutkaan vain napata sitä marketissa ensimmäistä vastaantulevaa kosmetiikkatuotetta ostoskoriini, vaan halusin purkkini sisältävän enemmän luonnonmukaisia ainesosia.

Juuri siksi koin suurta turhautumista ehkä liiaksikin huomatessani kosmetiikkapurkkieni pohjien tulevan vastaan. Ymmärsin, että kohta ne tulisi korvata uusilla, en vain todellakaan tiennyt millä. En tiennyt pysyttelisinkö vain vanhassa vai siirtyisinkö kokonaan tai osittain luonnonkosmetiikan pariin. Kyselin kokemuksia ja googlettelin, mutta turhauduin. Aivan liian paljon erilaisia vaihtoehtoja, mutta mieli kyllä kallisteli jo luonnonkosmetiikan puolelle.

Siispä olikin aivan mahtavaa tuurinkauppaa, että tämä blogiyhteistyö osui kohdalle. Ensinnäkin ihan parasta, että hipiäni pääsi ekokosmetologin käsittelyyn ja sen lisäksi sain siirrettyä tämän ongelmani eteenpäin. Minun ei tarvinnut itse löytää sopivia tuotteita, vaan ammattilainen neuvoi ne minulle.



Taivaallisen ihania hoitoja Karoliinan käsissä

Minulle oli varattu aika Ayurvediseen Taivaallisen ihana -hierontaan, joka sisältää niska-, hartia-, kasvo- ja päähieronnan. Karoliina taituroikin hoidot aina asiakkaiden toiveet huomioiden ja lisää mukaan aina pientä ekstraakin. Itse sain nauttia siis Taivaallisen ihanan lisäksi Ayurveda kasvohoidosta ja "nautin" myös mm. kulmien ja viiksien vahauksesta (apua onko mulla viikset).

Astuessani Karoliinan harmoniseen ekohoitolaan minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Ensitöiksemme määrittelimme doshani eli kehotyyppini, joita Ayurvedassa on yhteensä kolme (vata, pitta ja kapha). Meistä kaikista löytyy jokaista doshaa hieman, mutta näistä yksi on yleensä vallitseva ja minulla vahvimpana elementtinä on vata.

Kun kehotyyppi on selvillä, päästään nauttimaan itse hoidosta. Hoitoaika on noin kaksi tuntia ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt siksi aikaa. En ehkä koskaan ole tuntenut oloani niin rentoutuneeksi kuin täällä. Hoidon ajan taustalla soi miellyttävän rauhoittava musiikki rentoutuessani hoitopöydällä. Jalkani ja kasvoni olivat ihanan tuntuisissa lämpöhauteissa ja Karoliina hieroi kroppaani lempein, mutta varmoin ottein. Hoidossa hän käytti Frantsilan vataa tasapainottavia tuotteita, joista kerron alempana lisää.

Hoidon jälkeen sain ison kupposen yrttiteetä ja selkeät hoito-ohjeet iholleni. Täytyy kyllä hieman kehua Karoliinaa, nimittäin ihoni ei ole koskaan tuntunut tältä. Nimittäin teki mieli vain silittää hipiääni, ihailla sitä peilistä ja hymyillä.





Mitä Ayurveda on?

Myönnettäköön, että tiedän vielä aika vähän Ayurvedasta. Nyt hoidon jälkeen olen ottanut siitä enemmän selvää, mutta mielestäni oli mainitsemisen arvoisen ihanaa, miten lempeästi Karoliina siitä minulle kuitenkin kertoi. Asiat eivät menneet minulta lainkaan yli hilseen, vaan sain kattavan ja kompaktin infopläjäyksen sopivan kokoisina annoksina hoidon edetessä ja siitä oli helppo innostua kokoajan enemmän.

Ayurveda on siis tuhansia vuosia vanha intialainen terveydenhoitojärjestelmä, jossa hoidetaan että ennalta ehkäistään vaivoja. Itse olen kiinnostunut juurikin ennalta ehkäisemisestä. Uskon, että kun kroppa on balanssissa myös monet vaivat jäävät pois – tai ainakin minimiin. Mitään suurempia sairauksia en silti lähtisi tällä hoitamaan, ainakaan pelkästään.

Kaikilla doshilla on omat elementtinsä ja vatan elementit ovat ilma sekä eetteri (pittalla tuli+vesi, kaphalla maa+vesi). Ilma elementtinä antaakin esimakua vatan luonteesta, sillä vata on kylmä, kuiva, epäsäännöllinen, nopea ja muuttuva. Nämä ominaisuudet näkyvät vatalla fyysisesti, henkisesti ja emotionaalisesti.

Ayurvedassa tavoitellaan kokonaisvaltaista tasapainoa kehoon. Siksi on tärkeää pitää luettelemani ominaisuudet tasapainossa oikeanlaisella ruokavaliolla, kosmetiikalla ja elämäntavoilla. Vatan epätasapaino voikin ilmetä vaikkapa paleluna ja kuivuutena. Vatalle suositellaan lämpimiä kosteita ja mausteisia aterioita, öljyn käyttöä ruoassa, säännöllistä päivärytmiä, lepoa ja rutiineja. Sen sijaan vatan kannattaisi taas välttää kypsentämättömiä ja kylmiä ruokia. Lisäksi vata kaipaa rauhallista, lempeää ja lämmintä ympäristöä sekä rakastavia ja lämpimiä ihmisiä lähipiiriin.





Millä tuotteilla lähden hoitamaan ihoani?

Ihonhoitorutiinini oli ennen tätä hoitoa aikamoisen simppeli ja siinä oli paljon parantamisen varaa. Aiempi rutiinini sisälsi meikinpuhdistuksen pelkällä meikinpoistoaineella, jonka jälkeen heitin siihen perus apteekin rasvat eli useimmiten Decubalia. Sainkin omaksua suhteellisen erilaisen ihonhoitorutiinin ja sain testiini useamman Frantsilan tuotteen. Frantsila on muuten suomalainen perheyritys, joka käyttää tuotteissaan pelkästään suomalaisia yrttejä. Mahtavaa, eikö?

Nyt päivittäisessä käytössäni on Frantsilan puhdistusemulsio ja ruusuisen kasvovesi. Näissä on kummassakin on aivan ihastuttava ulkonäkö, mutta sen lisäksi vielä tuoksuvat todella valloittavilta. Hoitorutiinit on helppo pitää yllä, kun kaikki yksityiskohdat on ihan viimeisen päälle.

Puhdistusemulsiosta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, päin vastoin. Kaikki toimii niinkuin pitääkin – silmämeikkikin lähtee vaivatta. Sen sijaan ennen olin pitänyt oikeastaan kasvovettä turhanpäiväisenä. Nyt olenkin huomannut, ettei pelkkä meikinpuhdistusaine putsaakaan kasvojani kokonaan, vaan kasvovettä käyttäessäni vanulappuun jää yllättävän paljon meikkiä. Parempi kai myöhään kuin milloinkaan, mutta voi kunpa joku olisi kertonut tämän minulle jo kymmenen vuotta sitten! Ennen siis inhosin kasvovesien käyttöä ja tätä nykyä se on suosikkirutiinini, mitä täällä oikein tapahtuu?




Kun nämä puhdistustoimenpiteet on hoidettu pois alta, sivelen ihooni Frantsilan kehäkukkavoidetta. Tämä sopii erityisen hyvin kuivalle, herkälle ja kutiavalle iholle eli juuri sellaista mitä juuri minun kasvoni kaipaavat. Tätä voi hieroa päänahkaan hillitsemään hilseilyä ja se sopii myös vauvoille.

Toisinaan teen itselleni kasvonaamion Ayurvedisella Frantsilan uudistavalla kasvonaamiolla. Tuoteseloste kertoo kasvonaamion sisältävän mm. suomalaista kauraa, savea, marjoja ja luomuyrttejä. Tämä on siis jauhetta, joka sekoitetaan itse jugurttiin tai veteen ja sen jälkeen levitetään kasvoille 10-15 minuutiksi. Kasvonaamion jälkeen iho tuntuu rentoutuneelta ja ihanan pehmoiselta – tätä suosittelen kokeilemaan!

Kasvonaamion jälkeen on silti tärkeää kosteuttaa iho vielä kasvoille sopivalla ihoöljyllä. Tätä varten sain käyttööni Frantsilan porkkana-kehäkukkaöljyn, jota voi sivellä kasvoille ja vartalolle sellaisenaan tai sekoitettuna vaikkapa voiteeseen. Oma ihoni kaipaa aikamoista kosteutusta ja tämä sopii siihen todella hyvin!





Hiustenhoitoon sain Khadin Ayurvedisen Amla-shampoon, joka sisältää mm. öljyjä, mantelia ja aloe veraa, joiden pitäisi rauhoittaa kuivaa päänahkaani. Tämän pitäisi muuten edistää hiusten kasvuakin.

Koska Ayurvedan tarkoitus on edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia, sain käyttööni myös Frantsilan Aurinko Villiviherjauhe, joka auttaa tasapainottamaan pH:ta. Tätä voi lisätä melkeinpä mihin ruokaan vain, mutta itse olen sekoittanut tätä mm. smoothieihin.

Lisäksi käytössäni on Frantsilan Tasapainottava Vata eteerinen tuoksuyhdistelmä. Tätä voi käyttää monella tavalla, kuten vaikkapa tuoksulyhdyssä tai hierontaöljynä, mutta myös parfyyminä, kylvyssä ja ihoöljynä. Tällöin sitä pitää hieman laimentaa, vaikkapa tuon porkkana-kehäkukkaöljyn kanssa.




Kiinnostuitko?

Karoliinan ekohoitola sijaitsee aivan Turun vierestä, nimittäin Liedosta Tupalanmäen puodin yhteydestä. Sinne ajaa autolla vartin ja fillarilla sinne sujahtaa tunnissa – mikäs sen parempi tapa nauttia vapaapäivästä kuin seutumatkailu polkupyöräillessä naapurikuntaan. Lisäksi häneltä löytyy studio Turusta Kupittaankadulta.

Tutustu ekokosmetologi Karoliina Käyhkö-Leppäseen paremmin hänen Facebookissa ja Instagramissa.


Haluatko selvittää doshasi eli kehotyyppisi?

Voit tehdä kehotyyppitestin vaikkapa tästä tai tästä.

Siristelen silmiäni samalla kun auringonsäteet lankeavat suoraan kasvoilleni. Säteet muistuttavat lempeästi saapuvasta kesästä ja mietin, että nyt on aika hyvä olla. Kävelen kepein askelin Puutarhakatua pitkin kotiin päin tunnevyöhyketerapiasta.

Nyt on täydellinen aika kaivaa fillari kellarin uumenista ja pyyhkiä pölyistä – nyt poljetaan töihin! Työmatkapyöräily on ennen kaikkea asennekysymys, mutta kunnon varusteilla ei haittaa pyöräillä kaatosateella tai pakkasellakaan töihin. Siispä aion nyt listaan ne omat lemppariasiat ja vakkarivarusteet, joiden kanssa työmatkapyöräily sujuu nautiskellen.

Hybridipyörä

Työmatka toki sujuu vähättelemättä myös sillä mummon naapurin perintömankelillakin, mutta kun on jo maistanut palan taivaasta, on paluu vaihteettomaan fillariin sama kuin vaihtaisi täyden palvelun all inclusive -matkan festarimajoitukseen.

Tämän hetken fillarisuosikkini onkin siis kuvassa näkyvä Nishikin hybridi, joka on kevyt ja luotettava. Se rullaa pehmeästi ja sen pistosuojatut renkaat suojelee mm. sirpaleen terävältä hiekoitussoralta, mutta aina tietysti nekään ei auta. Sen takia on onni asua pyöräkorjaamon vieressä.

En vaihtaisi tätä enää mihinkään ja sen voitte uskoa, kun sen sanon, nimittäin aikoinaan olen taittanut työmatkani juuri sillä mummon naapurin perintömankelilla, joka nitisi ja natisi eikä siinä ollut vaihteen vaihdetta. Mutta jotain siinä oli mitä tässä ei: tietynlaista tunnetta ja huolettomuutta!





Kypärä

I love my brains! Mulla, fillarilla ja autolla oli muutama vuosi  sitten pieni yhden illan (tai tässä tapauksessa kyllä aamun) juttu, mutta onnekseni tarpeellinen suoja oli mukana, nimittäin kunnon kypärä. Näin ollen kovimman tällin taisi saada herkkä mieleni ja mielikuvitukseni sekä autonkuljettajamummo, joka huusi itsensä autosta ylös kammettuaan "mää luulin että sää kuolet!". Sen voin siis kertoa, että kaikki alapuolella luetellut varusteet voit unohtaa heti, kunhan fillarin lisäksi omistat kypärän.


Kuoritakki

Päällä tai repussa, matkassani kulkee joka päivä minimalistinen yhden kerroksen kuoritakki. Se menee pieneen tilaan, jotta se kulkee näppärästi tilaa viemättä repussakin mukana päivittäin. Ja jos realistisia ollaan, niin aika usein se on päällä. Täällähän sataa muutenkin melkein joka päivä, oli syksy tai kesä, joten täydelliseen takkiin kannattaa investoida.





Lenkkarit

Tykkään pyöräillä lenkkarit jalassa, sillä kunnon pidon vuoksi jalka pääse lipsumaan polkimilta.  Lisäksi tykkään siitä huolettomuudesta, kun ei tarvitse varjella vaikkapa uusien valkoisten kenkien puhtautta. Kaikennäköisillä sileäpohjaisilla lipsuttimilla on paukutettu menemään, mutta lenkkarit saa multa viisi tähteä.

Reppu

Hieman pitempää matkaa polkiessa laukku vaihtuu reppuun, jonne saa näppärästi pakattua vaihtovaatteet, eväät ja muut päivän tarpeelliset asiat. Itse tykkään, kun repussa saa edestä remmit tasapainottamaan repun painoa – etenkin hyödyllinen, kun on käynyt kaupassa.




Muut vaatteet

Monen vuoden työmatkapyöräilijän menneisyydellä tiedän tarkkaan mikä pukeutumisessa toimii ja mikä ei. Alussa on kylmä ja lopussa on kuuma eli miten tässä kuuluu toimia?

Kevään keleillä toimivin paketti on hiuspanta, kuoritakki, merinovillakauluri, urheilutrikoot ja -paita. Kelien lämmetessä näistäkin sitten karsitaan. Talvisin tarvitsen päälleni merinovillakerraston, fleecekaulurin, säärystimet, tuplatumput ja kuoripuvun. Kesäisin on jo aika helppoa – silloin toimii lähes mikä tahansa kevyt pukeutuminen.

Kokeilemalla selviää, mikä itselle sopii, mutta nämä saa suositukset täältä.


Kuulokkeet

Kuulokkeet on ihan ehdottomat kulki sitten julkisilla tai fillarilla. Kuulokkeiden tärkein ominaisuus  minulle on kunnon mikrofoni ja vaihdankin työmatkalla useimmiten kuulumiset soittelemalla äidin kanssa. Käyttämissäni Sudion kuulokkeissa mikrofoni ja äänenlaatu on muuten huikea.

Parasta työmatkamusiikkia on Spotifyn valmiit listat (kokeile vaikkapa takaumatorstai-, jaksaa, jaksaa! tai uuden musiikin listaa). Tällä hetkellä olen innostunut kuuntelemaan podcasteja, joista ehdoton tämän hetken suosikkini on Lettukestit.

Motivaatio edelleen hukassa? Kirjoitin aiemmin yhdeksän hyvää syytä työmatkapyöräilyyn. Lue se klikkaamalla tästä.

Pyöräiletkö sinä töihin? Olisi mahtavaa kuulla minkälaisia varusteita sinä käytät – vai onko tämä täysin turhaa hifistelyä?





Sudion kuulokkeista saat -15 % ja ilmaisen toimituksen koodilla tiipetin. Klikkaa itseksi ostoksille tästä. Kuulokkeet saatu syksyllä blogiyhteistyön tiimoilta.

Ystäväni kanssa käydyissä keskusteluissa vilahteli yhä useammin hoitomuoto nimeltään tunnevyöhyketerapia. Mitä enemmän hän siitä kertoi, sitä enemmän se jäi mieleeni pyörimään.

Yhtenä tavallisena koti-iltana aloin tutkailla tunnevyöhyketerapiaa hieman perinpohjaisemmin. Yllätyksekseni en löytänyt hoidosta juuri yhtään kokemuspohjaista tietoa, vaikka käytin Googlessa kaikki mahdolliset sanat ja synonyymit. Käytin hakusanoina "blogi", "kokemuksia", mutta ei niitä vain löytynyt.

Siitä inspiroituneena lähestyin heti asian tiimoilta kehuttua turkulaista vyöhyketerapeuttia, Mari Sipilää ja niinpä me sovimme Marin kanssa ensikäyntini tunnevyöhyketerapiaan heti huhtikuun alkuun. Tämän postauksen toteutimmekin blogiyhteistyön merkeissä.

Apua, pitääkö mulla olla joku ongelma?

Kun ensimmäinen hoitokertani sitten lähestyi, mielessäni kiemurteli kysymyksiä poikineen. Ystäväni sai takuulla kymmeniä viestejä kännykkäänsä, kun jännittyneenä pohdiskelin mitä tuleman pitää.

Minä: "Apua, pitääkö mulla olla joku ongelma, että voin mennä sinne?"
Ystäväni: "Hahaha, kyllä niitä ongelmia sitten alkaa löytymään, kun sinne pääset."

Minä: "Voitko vielä kerrata mitä siellä sitten kysytään?"
Ystäväni: "Syntymäajasta lähdetään, olisi ihan hyvä, jos muistaisit siihen vastauksen."

Minä: "Pitääkö siellä riisuutua? Unohdin sheivata sääret!"
Ystäväni: "Kyllä sinne voi mennä villahousut jalassa, ei haittaa yhtään."

Mitä tunnevyöhyketerapiassa tapahtuu?

On huhtikuun kolmas, talvilomani toiseksi viimeinen päivä. Pian viimeisen viestin lähetettyäni ystävälleni saavun Marin hoitolalle, Puutarhakadun hoitohuoneelle. Sijainti on aivan keskustan tuntumassa ja vain kävelymatkan päässä kotoani.

Olen tapani mukaan hieman jännittynyt, mutta Mari toivottaa minut lämpimästi tervetulleeksi ja oloni on normaalia nopeammin rento ja kotoisa, vaikka vastassani on minulle täysin uusi ihminen, jolle aion kohta avautua henkilökohtaisista asioistani.

Tunnevyöhyketerapiassa eli psykologisessa vyöhyketerapiassa kehoa hoidetaan kokonaisvaltaisesti. Hoidossa käydään läpi oma elämänkaari ja tunnevyöhyketerapia pohjautuukin elämänkaariteoriaan, jossa uskotaan elämän erilaisten kokemuksien jäävän kehon muistiin.

Mari istahtaa eteeni, ottaa lomakkeita käteensä. Iltapäivän auringonsäteet säteilevät yhdeksännen kerroksen ikkunoista kauniisti huoneeseen ja viestittävät minulle keväästä, uuden alusta.

Nyt mennään! Eikä minua jännitä enää juurikaan. Mari kysyy syntymäaikaani, jes, tähän ainakin osaan vastata, olenhan juuri tämän kysymyksen kuullut ennakkoon.

Mari kertoo, että tunnevyöhyketerapiassa elämä jaetaan 18 vuoden sykleihin ja tällä hetkellä elämäntilanteeseeni heijastuu ne asiat ja tunteet, joita olen kokenut 12-vuotiaana.

"Tapahtuiko elämässäsi jotain erityistä 12-vuotiaana?" Mari kysyy. Mietin ja mietin, mutta en saa mieleeni muuta erityistä, kuin kotikyläni ala-asteen sijaan kouluni vaihtuikin yläasteeseen, kaupungin sykkeeseen, jossa koulu oli triplaten isompi ja yhdistelmäluokkien sijaan luokkia olikin jo A:sta E:hen. Mukaan tulivat myös pitkät bussimatkat kouluun ja takaisin. Näin jälkikäteen muistan myös, että vuotta nuorempi "bestikseni" jäi ala-asteelle ja näin välimme hieman etääntyivät.





Haastatteluni jatkuu. "Kuka hoiti sinua vauvana?", "Olitko päiväkodissa vai perhepäivähoidossa?", "Mikä on ensimmäinen muistosi, kun olit 1-6 -vuotias?" Apua, en muista vastauksia mihinkään! Ihmettelen, miten näinkin yksinkertaisilta kuulostaviin kysymyksiin on hankala muistaa vastauksia.

Lopulta saan mieleeni ainakin yhden muiston. En tykännyt olla päiväkodissa. Olin aika nirso ruoan suhteen ja päiväkodissa pakotettiin syömään lautanen tyhjäksi. Istuin monta kertaa lautasen edessä ruokalassa yksin, etenkin, kun ruokana oli makaronivelliä. Ja se aika tuntui pitkältä, jopa tunneilta. Muistan yhden kerran, kun minut unohdettiin tuntikausiksi yksin ruokalaan lautaseni eteen.

Saman ajanjakson loppupäähän ajoittui myös monta muuta suurta tapahtumaa. Kerroin isän alkoholiongelmien vaikutuksista elämääni, vanhempien erosta ja siitä, kuinka meidän perinteinen perheidylli omakotitalosta muuttui nopeasti sukulaisten nurkissa asumiseen ja kuinka vuosien päästä isäni menehtyi.

Mari kyselee asiasta hyvin paljon. "Mikä ajoi isäsi juomaan?", "Miltä se sinusta tuntui?", "Olitteko läheisiä?", "Mihin hän menehtyi?", "Miten koit kuoleman?", "Miten olet käynyt läpi asiaa?" Kysymyksiä oli paljon, vastauksia taas vähemmän ja nekin olivat hieman hapuilevia, mutta Mari sai niistä helposti kiinni. "Oletko ajatellut sitä, että sinulla voisi olla hylkäämisen pelko?" En oikeastaan ollenkaan, mutta tämä huomio pysäyttää hetkeksi ajatukseni. Se ei välttämättä ole ollenkaan kaukaa haettua ja aionkin tutkia asiaa kotonani tarkemmin.

Jatkoimme elämänkaareni ääriviivojen luonnostelua. Kävimme yksi kerrallaan läpi lapsuusajan vuodet ala-asteesta yläluokkiin. Mari kuunteli keskittyneesti ja kiinnostuneena vastauksiani. Oli helppo puhua. Sitten tuli ammattikouluaika, aikuisuus ja nykyhetki. On jo helpompi vastata kysymyksiin, mutta silti mieleeni tulee monta jo unohdettuakin asiaakin.

"Mikä on elämäsi suurin saavutus?", "Miksi juuri silloin tunsit olevasi onnellisimmillasi?", "Mikä on unelmasi?" Mari kysyy ja saa minut taas mietteliääksi.

Unelmista on vaikea puhua ääneen. En tiedä, mistä se johtuu. Haluanko piilotella niitä, etten näytä epäonnistujalta, jos ne eivät toteudukaan? Vai voiko joku nauraa niille? Mieleeni tulee kuitenkin Sunnuntaimedian blogipostaus unelmoimisesta ja siitä rohkaistuneena kerronkin unelmani Marille.

Hahmotellessani elämäni kokonaiskuvaa, oivallan jo muutaman asian. Ymmärrän yhtäläisyyksiä elämänvaiheissa, jotka ovat tehneet oloni erityisen onnelliseksi ja päinvastoin. En ehkä ollut edes ajatellut näitä koskaan, mutta tämä oivallus herättää minut tähän hetkeen. Ikäänkuin yhtäkkiä olisi muutama palanen liitetty toisiinsa.

Olemme jutelleet yli tunnin. En tiedä vastasinko aina kysymyksiin oikein tai menikö vähän vierestä. Mari ohjaili keskustelua kysymyksillään, joten pääsin helposti takaisin raiteille, jos vastaukseni lähtivät kiitolaukkaan.


Seuraavaksi siirryn hoitopöydälle värikkään peiton lämpöön. Hoitoaika on yhteensä kaksi tuntia, josta olemme käyttäneet jo yli puolet. Aikaa jää siis alle tunti ja siinä ajassa Mari ehtii vielä avaamaan pääni, korvieni ja niskani hermopisteet. Ainakin saan pitää sheivaamattomat sääreni salaisuutena.

Kehohoidossa painellaan vyöhykeratoja eri puolilta kehoa sormilla tai vyöhykepuikkoja apuna käyttäen. Samalla kun Mari käy läpi kehonosiani kevyesti painaen haastattelu jatkuu lempeästi.

Silmät sulkiessaan hoidon aikana saattaa nähdä värejä. Ne merkitsevät erilaisia asioita, mutta minä en värejä näe, vaikka uteliaisuuttani haluaisinkin.

Hermopisteiden läpikäymisen aikana ei myöskään ole tavatonta, jos kivun tuntee vaikkapa pistoksena muualla kropassa. Sanon, etten tiedä koskeeko nilkkaani, vai kuvittelenko vain ja kuulenkin, että juuri jalan seudulla tämä saattaa tuntuakin.

Kun aika on melkein lopussa, Mari kysyy vielä saako laittaa korviini tarralla kiinnitettävät kuulat. Kumpaiseenkin korvaani kiinnitetään kolme kuulaa. Kuulien tarkoitus on tehostaa hoidon jatkumista stimuloimalla tiettyä aluetta. Kuulia pidetään korvissa muutama päivä elleivät ne ala sattumaan. Kuten koko hoito, myös tämä on yksilöllistä ja toiset saattavat tuntea kuulista kovaakin kipua ja alue voi vaikkapa turvota. Itselläni kuulat eivät aiheuttaneet kipua tai turvotusta, joten pidin niitä vaivatta kaksi päivää.

Mari muistuttaa lopuksi, että hoidon jälkeen keho alkaa poistamaan kuona-aineita ja tämän vuoksi mm. veden juonti on erityisen tärkeää.

Ajatuksia tunnevyöhyketerapian jälkeen

Kävellessäni Puutarhakatua pitkin kotiin, ihmettelen tapahtunutta ja ylipäätään elämääni hyvin kokonaisvaltaisesti. Mietin kuinka onnelliseksi itseni tässä hetkessä oikeasti tunsin vai tunsinko ollenkaan? Olisinko onnellisempi, jos tekisin muutoksia elämässäni vai ajautuisinko vain ojasta allikkoon?

Pohdiskelin myös menneisyyttäni ja mietin minkälaiseksi ihmiseksi olin kasvanut kokemuksieni kautta. Hahmottelin mielessäni minkälaista elämää haluan elää, mikä juuri minut tekee onnelliseksi ja mitä haluan saavuttaa seuraavaksi. Mietin siis isojakin juttuja, mutta en silti muista koska fiilikseni olisi ollut näin rauhallinen.

Illan aikana sain paljon kyselyitä kavereiltani siitä miten hoito oli mennyt ja miltä se oli tuntunut. En osannut vastata mitenkään. Tarvitsin aikaa jäsennellä tapahtunutta ja tunsin itseni uupuneeksi. Väsytti ja janotti.

Kun nukahdin, nukuin kuin raskas tukki pitkälle aamuun painajaisten siivittämänä. Herätessäni päätäni särki ja olo oli todella kuiva. Tältäkö kuona-aineiden poistuminen tuntuu? Oliko tämä kehon tapa ilmoittaa minulle jotain?

Myöhemmin Mari kertoo minulle, että kuvailemassani hoitoreaktiossa on kyse puhdistumisesta ja alitajunnan liikkeelle lähdöstä painajaisten muodossa. Unet voivat olla aluksi tosi sekavia ja ahdistavia. Lopulta unet alkavat selkiintymään ja ne muistaa hyvin. Silloin kyseessä on terapeuttiset unet.

Menisinkö tunnevyöhyketerapiaan uudestaan?

Ehdottomasti aion mennä! Jokainen meistä kantaa mukanaan menneisyyden, johon yhtenä osana liittyy unohdettujakin tunteita, tuskia ja tapahtumia. Minä olen valmis tutustumaan itseeni paremmin ja aionkin napata pelkän menolipun tälle itsetutkimusmatkalle. Hetki ei voisi olla oikeampi.

Tunnevyöhyketerapiassa on kyse kokonaisuudesta ja suurimman hyödyn siitä saakin irti vähintään kolmen käynnin sarjassa. Tämä olikin ensimmäinen käyntini ja seuraava on varattu huhtikuun loppuun. Niistä fiiliksistä kirjoittelen myöhemmin oman postauksen – pysy kuulolla.

Tunnevyöhyketerapia maksaa Marilla 82 euroa (2 tuntia). Kaikki omaan hyvinvointiin käytetty raha onkin hyvin käytettyä rahaa.

Tunnevyöhyketerapia pähkinänkuoressa

Tunnevyöhyketerapiassa eli psykologisessa vyöhyketerapiassa käsitellään kehoa kokonaisuutena. Sen avulla opimme ymmärtämään itseämme ja tunteitamme paremmin. Metodi pohjaa elämänkaariajatteluun, jonka mukaan kaikki elämän tapahtumat ja tunteet jäävät kehon muistiin. Hoidossa etsitäänkin kehon muistiin jääneitä, ehkäpä jo unohtuneita tunteita. Hoidon puolesta ei ole välttämätöntä muistaa niitä etukäteen.

Tunnevyöhyketerapiassa terapeutti ei tee tulkintoja, vaan oivallukset tekee asiakas eli minä itse. Hoito auttaa palauttamaan yhteyden omiin tunteisiin ja kokemuksiin sekä avaamaan omia lukkoja – tämä kiinnostaa eritoten minua. Joskus asiakkaat kuulemma sanovat, etteivät tiedä yhtään miltä heistä tuntuu ja tähän pystyn muuten itsekin samaistumaan.

Hoito sopii kaikenikäisille. Ainoat esteet ovat syöpähoidot, raskauden ensimmäiset kolme kuukautta, vahvat mielialalääkkeet ja antibioottikuurit.

Tunnevyöhyketerapiasta on apua mm. fyysisiin ja psyykkisiin kipuihin, päänsärkyyn, ahdistukseen, lapsettomuuteen, huonoon vointiin, levottomuuteen, masennukseen, burnoutiin ja oman identiteetin löytämiseen.

Tunnevyöhyketerapia on myös mainio hoito, kun haluaa vain rentoutua!

Lue lisää Marin nettisivuilta klikkaamalla tästä.

Kuka on Mari Sipilä?

Mari on turkulainen kokonaisvaltainen vyöhyketerapeutti. Hän on valmistunut MVTPVT® Tunnevyöhyketerapeutiksi vuonna 2015 ja samana vuonna hän ryhtyi yrittäjäksi. Mari on opiskellut myös koululääketieteiden ja luontaislääketieteiden perusteet (ravintoterapia). Osaamistaan Mari on syventänyt vyöhyketerapeuttisen vauvahierontakurssilla, jonka hän on täydentänyt myös jatkokurssilla.

Marilla on kilpaurheilutausta, jonka ansiosta kiinnostus ihmisen anatomiaan ja kehoon ovat aina olleet vahvasti läsnä. Kun ura tyssäsi astmaan, Mari alkoi hoitamaan itseään tunnevyöhyketerapialla, jonka hän huomasi omalla kokemuksellaan todella tehokkaaksi. Tästä alkoikin täysin uusi suunta elämälle, kun Mari lähti vyöhyketerapiayrittäjäksi. Koulutuksien ja kiinnostuksien ansiosta Marilla onkin siis hyvin kokonaisvaltainen tausta auttaa erilaisia persoonia.

Eipä siis yllätä, että Mari on Turussa suosittu vyöhyketerapeutti, sillä kaiken tämän ammattitaidon ja taustan lisäksi hän haluaa kohdata ihmiset sellaisena kuin he ovat. Hänellä onkin usein pitkät varausjonot – eikä ihme!

Tutustu Mariin tarkemmin hänen nettisivuillaan ja Facebook-sivullaan.

Kiinnostuitko?

Ajan voit varata Marille netissä klikkaamalla täältä. Marin hoitola sijaitsee Turussa, Puutarhakadun hoitohuoneella, Puutarhakatu 12, 9 krs.



*Hoitokerta on saatu ilmaiseksi blogiyhteistyön kautta.