Ja tottahan se oli. Monet kerrat saattoi kuvitella olevansa jo huipulla vain huomatakseen, että tämänkin nyppylän jälkeen tulee seuraava nyppylä, jonka jälkeen tulee seuraava nyppylä ja matka vaan jatkuu. Tämä tuntui melkein huijaukselta.




Saanan korkein kohta kohoaa 1029 metrin korkeuteen ja matkaa oli suuntaansa nelisen kilometriä. Ei siis matka eikä mikään, vaikka nämä valehuiput saivat sen hetkittäin pikkupojan sanoin loputtomalta tuntumaan. Olimme lähtenet matkaan aamu yhdeksän jälkeen ja saavuimme alas puolenpäivän paremmalta puolin. Huiputtaminen siis vei meiltä kolmisen tuntia edestakaisin ja se sisälsi monia valokuvaustaukoja.
Olimme saapuneet käsivarteen, Kilpisjärvelle, edeltävänä iltana kymmenen maissa, reilun viikon mittaiselta roadtripiltä Norjan Lofooteilta. Fiilistelin asuntoautossamme tunturin maisemia Instagramin Saana-hashtagien alta, ja ihmettelin kuva toisensa perään huikeita hyppykuvia tunturilta. Syykin selvisi: puolimatkasta löytyi nimittäin trampoliini sitä varten rakennetulta puiselta tasolta, jota ei vaan yksinkertaisesti voinut ohittaa ilman kuvaamista.








Aina viime kesään asti Saanan huiputusta oli helpotettu puisilla portailla, jotka oletettavasti kulkivat trampoliinille asti. Portaat olivat kuitenkin purettu viime vuonna turvallisuussyihin perustuen eikä uusiin vielä oltu saatu rahoitusta. Matka sujui kuitenkin muitta mutkitta ilman portaitakin – emme oikeastaan edes kaivanneet niitä. Osasyynä oli varmasti Lofoottien hurjatkin nousut huipuille (näistä myöhemmin lisää).

Mitä ylemmäs kipusimme, sitä enemmän ilma viileni. Kun huiput eivät enää suojanneet meitä tuulelta, t-paidan kaveriksi kaivoime repusta kuoritakit pitämään puhurin loitommalla ihoiltamme. Näinä superhelleaikoina tämä vaatetus riitti hyvin, vaikka hyiseltä hetkittäin tuntuikin. Olin nimittäin lukenut jostain blogista, ettei edes lämpökerrasto ollut riittänyt pitämään lämpimänä Saanan huipun viileältä henkäilyltä.










Sain tästä oikeastaan varsinaisen päähänpinttymän, kun ymmärsin, että reittimme Norjasta takaisin Turkuun kulkisi Kilpisjärven kautta. Ja kyllä se reissuumme mahtui oikein hyvin, vaikka juuri tähän aamuun ukkosta ja sadetta yritti lupailla, vaan silti säästi meidät siltä.

Mutta mitä Saanaan ja sen maisemiin tulee, sanoisin, että tämä on varsinainen Suomi-klassikko. Saana on upea kokonaisuus, jolla on upea historia ja tarina. Jos liikut käsivarressa, sanoisin, että sijoita Saanan huiputtamiseen ne kolme tai neljä tuntia. Siinä on sitä fiilistä. Et tule pettymään.

Tämä oli jo kolmas kerta, kun suunnittelimme Reetan kanssa reissua kansallispuistoon. Suunnitelmissamme oli tehdä kolmen yön ja neljän päivän vaellus Helvetinjärvelle, mutta sääolosuhteiden vuoksi päätimme supistaa reissun yhteen päivään. Haluamme nimittäin jatkossakin innostua vaeltamisesta ja reissuun lähtemisestä – enkä ole ihan varma olisiko se ollut mahdollista neljän päivän vaelluksen ja yli 30 helleasteen jälkeen. Lisäksi aika ei ollut ihan vielä kullannut viime vuoden märkääkin märempää Kolin reissua.

Vietimme kuitenkin luonnossa siihen varatun ajan ja kiintopisteenämme toimi Reetan suvun mökki Euran lähistöllä. Sijoitimme rannan ääreen riippumattomme, lämmitimme puusaunaa ja nautimme järviveden viileydestä. Joskin sekin oli huikeat +26 astetta.


Torstaiaamuna virkistävän aamu-uinnin ja maittavan aamupalan jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Ruovettä eli Helvetinjärven kansallispuistoa. Lämpömittari näytti huimaa +32 asteen lukemaa, kun saavuimme Kankimäen parkkipaikalle.



Helvetistä itään -reitti lähti mahtavan puunpahkoista tehdyn portin luota, joka toivotti tervetulleeksi Helvettiin. Vaelluskengät jaloissamme lähdimme tepastelemaan polkua. Hiki valui selkäpiitä pitkin, vaikka 20 kiloisen rinkan tilalla oli muutaman kilon painava reppu. Pääsin heti samaan fiilikseen, kuin pitemmillä vaelluksillakin: siihen näköjään riittää suunnaton hiki ja vaelluskengät.

Jo kahden kilometrin kohdalla olimme virkistyksen tarpeessa, joten heitimme uikkarit päälle ja pulahdimme Iso-Helvetinjärveen viilentymään. Järven kupeessa sijaitsi myös Helvetinkolun päivätupa ja kivenheiton päässä suosittu Helvetinkolu.






Helvetinkolu sijaitsi kahden kilometrin päässä parkkipaikalta ja oli Helvetistä itään -reitin puolivälissä. Täällä näkyi paljon väkeä, mutta eipä ihme, sillä reitti oli helppokulkuinen ja sopivan mittainen vaikkapa lapsiperheen kanssa tehtäväksi päiväretkeksi.

Rengasreitti oli yhteensä neljä kilometriä, joka kuulostaa vähältä, mutta oli oikein mainion mittainen tässä kelissä suoritettavaksi. Kansallispuistossa näkyi myös erittäin hikisiä vaeltajia.



Visiitti oli siis melko lyhyt, mutta aivan ihana luontokokemus silti yhdistettynä autenttiseen mökkeilyyn. Reetan mökki sijaitsi ihanalla, melkein vain mökin kokoisella saarella, jossa mökin lisäksi löytyi puusauna, ulkohuussi ja laituri. Sinne päästäkseen piti tietysti soutaa rannasta saareen – tässä on fiilistä!

Älykelloni kertoi, että riippumatossa nukuttujen yöunien syväksi uneksi liki neljä tuntia, kun normaalisti kotona se on 45 minuutin ja kahden tunnin välillä. Ei siis sovi aliarvioida luonnon ja loman voimaa.





Sain yhteistyössä Docendo:lta Tea Karvisen Kansallispuistot - Maamme luonnon helmet -kirjan luettavaksi. Fiilistelimme sen avulla tulevaa reissuamme Helvetinjärvelle ja käytimme sitä apuna reissusuunnittelussa.

Kirjassa on esitelty Suomen kaikki 40 kansallispuistoa kuvineen ja tarinoineen. Jokaisella kansallispuistolla on oma tarinansa, ja sen Tea Karvinen nivoo mainiosti yksiin kansiin. Ammatiltaan Karvinen on toimittaja ja valokuvaaja, joten tämä kirja on täysin hänen omaa käsialaansa. Kirjan toteutus ei siis ole ollut mikään pikkuprojekti, vaan se on vaatinut seitsemän vuoden työn.

Yksi haaveistani on kiertää elämäni aikana Suomen jokainen kansallispuisto, jota tämä opus tukee mainiosti. Kirjan mukana pääsee jo siihen tunnelmaan, joka paikan päällä joskus sitten odottaa. Suosittelen!

Nyt jatkan kesälomailuani, pistän tallan pohjaan ja lähden Lofooteille. Kuullaan!

Oli aika juhlia Varpublogien ensimmäisiä synttäreitä. Suuri merkkipäivä vaati tietysti veroisensa juhlat ja niitä vietettiin tietenkin upean blogigaalan merkeissä Turun keskustassa Pimiö Loungen tunnelmallisissa tiloissa.

Oma taipaleeni Varpublogeissa ei ole vielä aivan yhtä pitkä, mutta se on jo ehtinyt antamaan hirmuisen paljon. Ensimmäistä kertaa pääsin tapaamaan kollegat Varpupäivässä. Sen jälkeen olemme ehtineet viettää pikkujouluja ja käydä vierailemassa useassa yrityksessä.

Varpublogit on siis nuori ja innokas varsinaissuomalainen blogiyhteisö, jossa paikallisuus on tärkeänä osana kaikelle tekemiselle. Blogeja löytyy niin lifestylestä urheiluun, kulttuurista hyvinvointiin ja perhearkeen. Kannattaa tutustua!

On vaikea selittää, miten upea yhteishenki ja tuki Varpublogeissa on tai että miten ihania hetkiä olemme ehtineet jo keskenämme viettämään. Ehdoton aitous ja vilpittömyys ovat tämän blogiyhteisön vahvuuksia.

Itse olen tässä ajassa ehtinyt liittyä Varpublogien hallitukseen ja tapahtumasuunnittelu- sekä sisällöntuotantotiimiin. Ja ai että, miten kivaa sekin on ollut!

Yhteistyössä Ekokauneushoitola Karoliina K.



Silitän poskipäitäni, ihailen peilistä silkkisen tuntuisia kasvojani ja sivelen niitä vielä hieman lisää. "Mun iho ei ole koskaan tuntunut tältä!" hihkun ekokosmetologi Karoliina Käyhkö-Leppäselle.  Olen juuri ollut muutaman tunnin "taivaallisen ihana" Ayurveda -hoidossa ja kerta kaikkiaan taivaallisen ihanaa se olikin.

Tutustuin puolisen vuotta sitten luonnonkosmetiikkaan ja siitä lähtien olenkin ollut hivenen tietoisempi kosmetiikan kuluttaja. En enää halunnutkaan vain napata sitä marketissa ensimmäistä vastaantulevaa kosmetiikkatuotetta ostoskoriini, vaan halusin purkkini sisältävän enemmän luonnonmukaisia ainesosia.

Juuri siksi koin suurta turhautumista ehkä liiaksikin huomatessani kosmetiikkapurkkieni pohjien tulevan vastaan. Ymmärsin, että kohta ne tulisi korvata uusilla, en vain todellakaan tiennyt millä. En tiennyt pysyttelisinkö vain vanhassa vai siirtyisinkö kokonaan tai osittain luonnonkosmetiikan pariin. Kyselin kokemuksia ja googlettelin, mutta turhauduin. Aivan liian paljon erilaisia vaihtoehtoja, mutta mieli kyllä kallisteli jo luonnonkosmetiikan puolelle.

Siispä olikin aivan mahtavaa tuurinkauppaa, että tämä blogiyhteistyö osui kohdalle. Ensinnäkin ihan parasta, että hipiäni pääsi ekokosmetologin käsittelyyn ja sen lisäksi sain siirrettyä tämän ongelmani eteenpäin. Minun ei tarvinnut itse löytää sopivia tuotteita, vaan ammattilainen neuvoi ne minulle.



Taivaallisen ihania hoitoja Karoliinan käsissä

Minulle oli varattu aika Ayurvediseen Taivaallisen ihana -hierontaan, joka sisältää niska-, hartia-, kasvo- ja päähieronnan. Karoliina taituroikin hoidot aina asiakkaiden toiveet huomioiden ja lisää mukaan aina pientä ekstraakin. Itse sain nauttia siis Taivaallisen ihanan lisäksi Ayurveda kasvohoidosta ja "nautin" myös mm. kulmien ja viiksien vahauksesta (apua onko mulla viikset).

Astuessani Karoliinan harmoniseen ekohoitolaan minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Ensitöiksemme määrittelimme doshani eli kehotyyppini, joita Ayurvedassa on yhteensä kolme (vata, pitta ja kapha). Meistä kaikista löytyy jokaista doshaa hieman, mutta näistä yksi on yleensä vallitseva ja minulla vahvimpana elementtinä on vata.

Kun kehotyyppi on selvillä, päästään nauttimaan itse hoidosta. Hoitoaika on noin kaksi tuntia ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt siksi aikaa. En ehkä koskaan ole tuntenut oloani niin rentoutuneeksi kuin täällä. Hoidon ajan taustalla soi miellyttävän rauhoittava musiikki rentoutuessani hoitopöydällä. Jalkani ja kasvoni olivat ihanan tuntuisissa lämpöhauteissa ja Karoliina hieroi kroppaani lempein, mutta varmoin ottein. Hoidossa hän käytti Frantsilan vataa tasapainottavia tuotteita, joista kerron alempana lisää.

Hoidon jälkeen sain ison kupposen yrttiteetä ja selkeät hoito-ohjeet iholleni. Täytyy kyllä hieman kehua Karoliinaa, nimittäin ihoni ei ole koskaan tuntunut tältä. Nimittäin teki mieli vain silittää hipiääni, ihailla sitä peilistä ja hymyillä.





Mitä Ayurveda on?

Myönnettäköön, että tiedän vielä aika vähän Ayurvedasta. Nyt hoidon jälkeen olen ottanut siitä enemmän selvää, mutta mielestäni oli mainitsemisen arvoisen ihanaa, miten lempeästi Karoliina siitä minulle kuitenkin kertoi. Asiat eivät menneet minulta lainkaan yli hilseen, vaan sain kattavan ja kompaktin infopläjäyksen sopivan kokoisina annoksina hoidon edetessä ja siitä oli helppo innostua kokoajan enemmän.

Ayurveda on siis tuhansia vuosia vanha intialainen terveydenhoitojärjestelmä, jossa hoidetaan että ennalta ehkäistään vaivoja. Itse olen kiinnostunut juurikin ennalta ehkäisemisestä. Uskon, että kun kroppa on balanssissa myös monet vaivat jäävät pois – tai ainakin minimiin. Mitään suurempia sairauksia en silti lähtisi tällä hoitamaan, ainakaan pelkästään.

Kaikilla doshilla on omat elementtinsä ja vatan elementit ovat ilma sekä eetteri (pittalla tuli+vesi, kaphalla maa+vesi). Ilma elementtinä antaakin esimakua vatan luonteesta, sillä vata on kylmä, kuiva, epäsäännöllinen, nopea ja muuttuva. Nämä ominaisuudet näkyvät vatalla fyysisesti, henkisesti ja emotionaalisesti.

Ayurvedassa tavoitellaan kokonaisvaltaista tasapainoa kehoon. Siksi on tärkeää pitää luettelemani ominaisuudet tasapainossa oikeanlaisella ruokavaliolla, kosmetiikalla ja elämäntavoilla. Vatan epätasapaino voikin ilmetä vaikkapa paleluna ja kuivuutena. Vatalle suositellaan lämpimiä kosteita ja mausteisia aterioita, öljyn käyttöä ruoassa, säännöllistä päivärytmiä, lepoa ja rutiineja. Sen sijaan vatan kannattaisi taas välttää kypsentämättömiä ja kylmiä ruokia. Lisäksi vata kaipaa rauhallista, lempeää ja lämmintä ympäristöä sekä rakastavia ja lämpimiä ihmisiä lähipiiriin.





Millä tuotteilla lähden hoitamaan ihoani?

Ihonhoitorutiinini oli ennen tätä hoitoa aikamoisen simppeli ja siinä oli paljon parantamisen varaa. Aiempi rutiinini sisälsi meikinpuhdistuksen pelkällä meikinpoistoaineella, jonka jälkeen heitin siihen perus apteekin rasvat eli useimmiten Decubalia. Sainkin omaksua suhteellisen erilaisen ihonhoitorutiinin ja sain testiini useamman Frantsilan tuotteen. Frantsila on muuten suomalainen perheyritys, joka käyttää tuotteissaan pelkästään suomalaisia yrttejä. Mahtavaa, eikö?

Nyt päivittäisessä käytössäni on Frantsilan puhdistusemulsio ja ruusuisen kasvovesi. Näissä on kummassakin on aivan ihastuttava ulkonäkö, mutta sen lisäksi vielä tuoksuvat todella valloittavilta. Hoitorutiinit on helppo pitää yllä, kun kaikki yksityiskohdat on ihan viimeisen päälle.

Puhdistusemulsiosta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, päin vastoin. Kaikki toimii niinkuin pitääkin – silmämeikkikin lähtee vaivatta. Sen sijaan ennen olin pitänyt oikeastaan kasvovettä turhanpäiväisenä. Nyt olenkin huomannut, ettei pelkkä meikinpuhdistusaine putsaakaan kasvojani kokonaan, vaan kasvovettä käyttäessäni vanulappuun jää yllättävän paljon meikkiä. Parempi kai myöhään kuin milloinkaan, mutta voi kunpa joku olisi kertonut tämän minulle jo kymmenen vuotta sitten! Ennen siis inhosin kasvovesien käyttöä ja tätä nykyä se on suosikkirutiinini, mitä täällä oikein tapahtuu?




Kun nämä puhdistustoimenpiteet on hoidettu pois alta, sivelen ihooni Frantsilan kehäkukkavoidetta. Tämä sopii erityisen hyvin kuivalle, herkälle ja kutiavalle iholle eli juuri sellaista mitä juuri minun kasvoni kaipaavat. Tätä voi hieroa päänahkaan hillitsemään hilseilyä ja se sopii myös vauvoille.

Toisinaan teen itselleni kasvonaamion Ayurvedisella Frantsilan uudistavalla kasvonaamiolla. Tuoteseloste kertoo kasvonaamion sisältävän mm. suomalaista kauraa, savea, marjoja ja luomuyrttejä. Tämä on siis jauhetta, joka sekoitetaan itse jugurttiin tai veteen ja sen jälkeen levitetään kasvoille 10-15 minuutiksi. Kasvonaamion jälkeen iho tuntuu rentoutuneelta ja ihanan pehmoiselta – tätä suosittelen kokeilemaan!

Kasvonaamion jälkeen on silti tärkeää kosteuttaa iho vielä kasvoille sopivalla ihoöljyllä. Tätä varten sain käyttööni Frantsilan porkkana-kehäkukkaöljyn, jota voi sivellä kasvoille ja vartalolle sellaisenaan tai sekoitettuna vaikkapa voiteeseen. Oma ihoni kaipaa aikamoista kosteutusta ja tämä sopii siihen todella hyvin!





Hiustenhoitoon sain Khadin Ayurvedisen Amla-shampoon, joka sisältää mm. öljyjä, mantelia ja aloe veraa, joiden pitäisi rauhoittaa kuivaa päänahkaani. Tämän pitäisi muuten edistää hiusten kasvuakin.

Koska Ayurvedan tarkoitus on edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia, sain käyttööni myös Frantsilan Aurinko Villiviherjauhe, joka auttaa tasapainottamaan pH:ta. Tätä voi lisätä melkeinpä mihin ruokaan vain, mutta itse olen sekoittanut tätä mm. smoothieihin.

Lisäksi käytössäni on Frantsilan Tasapainottava Vata eteerinen tuoksuyhdistelmä. Tätä voi käyttää monella tavalla, kuten vaikkapa tuoksulyhdyssä tai hierontaöljynä, mutta myös parfyyminä, kylvyssä ja ihoöljynä. Tällöin sitä pitää hieman laimentaa, vaikkapa tuon porkkana-kehäkukkaöljyn kanssa.




Kiinnostuitko?

Karoliinan ekohoitola sijaitsee aivan Turun vierestä, nimittäin Liedosta Tupalanmäen puodin yhteydestä. Sinne ajaa autolla vartin ja fillarilla sinne sujahtaa tunnissa – mikäs sen parempi tapa nauttia vapaapäivästä kuin seutumatkailu polkupyöräillessä naapurikuntaan. Lisäksi häneltä löytyy studio Turusta Kupittaankadulta.

Tutustu ekokosmetologi Karoliina Käyhkö-Leppäseen paremmin hänen Facebookissa ja Instagramissa.


Haluatko selvittää doshasi eli kehotyyppisi?

Voit tehdä kehotyyppitestin vaikkapa tästä tai tästä.

Siristelen silmiäni samalla kun auringonsäteet lankeavat suoraan kasvoilleni. Säteet muistuttavat lempeästi saapuvasta kesästä ja mietin, että nyt on aika hyvä olla. Kävelen kepein askelin Puutarhakatua pitkin kotiin päin tunnevyöhyketerapiasta.